Haetaanko patentteja turhaan?

Kokeneet keksijät tietävät varsin hyvin, että jonkinlainen IP-suoja, useimmiten patenttihakemus, on välttämätön toimenpide oman tuotekehityksen tulosten suojaamiseksi. Parhaissa tapauksissa patenttihakemus jätetään vasta kun tuotekehityksessä on saavutettu sellainen vaihe, että keksintöä halutaan esitellä julkisesti. Jokainen ammattikeksijä tietää, että julkisuus vaarantaa patentoimattoman keksinnön, koska uutuusarvo voidaan menettää. Alalla jo jonkin aikaa toiminut keksijä suorittaa uutuustutkimuksen itse tai asiamiehen välityksellä ennen hakemuksen laatimista.

Patentista tai vastaavasta IP-suojasta on hyötyä sekä keksijälle, joka pyrkii myymään tuoteoikeudet lisenssillä ulkopuoliselle yritykselle, että start up -yrittäjälle, joka käynnistelee uutuustuotteen liiketoimintaa itse. Molemmissa tapauksissa patenttisuoja hankitaan ensisijaisesti varmistamaan oma kilpailuasema eli estämään kilpailijoita kopioimasta samaa tuoteideaa. 

Koska päteviä neuvoja ei välttämättä aina ole saatavana, monet yksityiset keksijät joutuvat jälkikäteen toteamaan, ettei heidän patenttihakemuksestaan ollut mitään hyötyä, vaan se oli vain ylimääräinen menoerä. 

Mutta milloin patenttihakemus tulee jättää? Onko patenttihakemus yleensäkään välttämätön ideoinnin ja tuotekehityksen alkuvaiheessa? Voiko suojauspäätöstä siirtää tuonnemmaksi ilman kopioiduksi tulemisen riskiä? Miten pitkälle tuotekehitys tulee ensin viedä? Miten todennäköinen plagioinnin vaara loppujen lopuksi on? Onko patentilla jokin itseisarvo? Miten voidaan selvittää, onko patenttia lainkaan järkevää hakea?

Edellä olevia kysymyksiä on todella syytä esittää, koska monet keksijät ympäri maailmaa jatkuvasti jättävät patenttivirastoihin hakemuksia, joita ei hyväksytä ja joista ei milloinkaan synny mitään kaupallista toimintaa, vaikka patentti myönnetään. Yhdysvaltalaisella keksijöiden foorumilla esiintyy arvioita, joiden mukaan vain 1-2 prosenttia patenttihakemuksista tuottaa keksijöille nettotuloja,  jotka ylittävät patentoinnin kustannukset. Meillä Suomessa ei tiettävästi ole arvioitu tai tutkittu kuinka suuri osa patenttihakemuksista synnyttää liiketoimintaa. Siinä voisi olla jollekin yliopiston tutkijalle mielenkiintoinen tutkimusaihe.

Suomen patenttiviraston tilaston mukaan 60 prosenttia yksityisten keksijöiden patenttihakemuksista ei johda patentteihin. Vastaava patentoinnin epäonnistumisprosentti yritysten puolella on vain 25. 

Patentin yliarvostus

Patentteja haetaan usein varsin optimistisessa hengessä ja liian varhaisessa kehitysvaiheessa, joskus heti idean syntymisen jälkeen. Varsinkin yksityiset henkilöt, jotka eivät vielä tunne innovaatioalan viidakkoa, kuuluvat tähän ryhmään. Ensimmäinen tuoteidea voi jopa irrottaa keksijän jalat maasta ja synnyttää epärealistisia kuvitelmia tulevasta taloudellisesta menestyksestä, rikastumisesta ja kuuluisuudesta. Tämä on aivan luonnollinen ja inhimillinen reaktio, joka kuuluu jossain muodossa mihin tahansa luovaan prosessiin.

Patenttisuoja ei kuitenkaan itsessään anna lisäarvoa uudelle tuoteidealle ulkopuolisen hyödyntäjän näkökulmasta, ellei sen kehittämiseen silminnähden panosteta. Toisin sanoen, mitä alkeellisemmassa kehitysvaiheessa idea on, sitä vähemmän se yleensä kiinnostaa ulkopuolisia valmistajia. Patenttihakemus, joka ei pohjaudu testattuun prototyyppiin tai vastaavaan todelliseen ”todistusaineistoon”, on useimmiten arvoton ja käytännössä pelkkä taloudellinen rasite keksijälle.

Patentin yliarvostus on eräs innovaatioalan sitkeimpiä illuusioita. Patentti tuleekin ymmärtää lähinnä yksinoikeutena, joka kieltää kaikkia muita hyödyntämästä keksinnön mukaista tuotetta siinä maassa jossa se on voimassa. Patentilla ei siis ole taloudellista arvoa sinänsä ilman tuotteen käyttöön, valmistukseen tai myyntiin liittyvää tietotaitoa! Tämän karun totuuden monet yksityiset keksijät joutuvat oppimaan kantapään kautta yhä uudelleen ympäri maailmaa. Tätä tapahtuukin jatkuvasti erityisesti yksityisten keksijöiden joukossa, kuten edellä mainitut yhdysvaltalaisten keksijöiden arviot osoittavat.

Edellä mainittujen ”hylsyhakemusten” runsaalle esiintymiselle löytyy monta täysin inhimillistä taustatekijää ja syytä. Voi esimerkiksi käydä niin, ettei idealle myönnetä patenttia, koska sillä ei ole riittävästi uutuusarvoa. Patenttia haetaan toisinaan kuvitteellisen uutuusarvon perusteella, koska aivan vastaavaa tuotetta ei löydy markkinoilta. Niin sanottu uutuustutkimus paljastaa yleensä, kannattaako idealle hakea patenttia tai muuta IP-suojaa, ja vaikuttaako oma tekninen ratkaisu paremmalta, edullisemmalta tai muuten vain fiksummalta kuin ennestään tunnetut ratkaisut. Patenttivirastot ovat täynnä myönnettyjä patentteja, jotka eivät ole koskaan päässeet valmiina tuotteina markkinoille useista syistä. Se, ettei tuotetta näy missään kaupan hyllyillä, ei siis välttämättä tarkoita etteikö tuoteideaa olisi suojattu aikaisemmin.

Myös tässä tapauksessa kannattaa edetä uutuustutkimuksen kautta.

Joskus taas oletetaan patentin sinänsä antavan tuoteidealle markkinaimua tai -arvoa. Myönnetty patentti ei kuitenkaan useimmiten ole kaupallisesti arvokas ilman siihen liittyvää kehityspanosta. Patentin hakemisen tulee siis kulkea rinnakkain tuotekehityksen kanssa.

Patenttia voidaan hakea siinä uskossa, että kilpailija muuten ehtii hakea patenttia samalle idealle. Tämä pelko kuuluu myös innovaatioalan tunnettuihin illuusioihin. Uskon tämän koskevan lähinnä intensiivisiä tutkimus- ja kehitysyrityksiä kuten tyypillisesti lääke- ja it-alan yrityksiä. Yksityisen keksijän oivallus, joka tavallisimmin kohdistuu kulutustuotteisiin, ei yleensä ole ”kultamuna” siinä mielessä, että jokin kilpailija olisi samanaikaisesti saanut saman oivalluksen.

Yksityisillä keksijöillä on harvoin tilaisuus keskustella kokeneen asiantuntijan kanssa patenttihakemuksen järkevästä ajankohdasta tai siitä, onko patentinhaku yleensä järkevä toimenpide kyseisessä tapauksessa? Patenttiasiamiesten pääasiallinen tehtävä on laatia patenttihakemuksia eikä arvioida esimerkiksi lisenssimyynnin onnistumista patentin pohjalta. Lisäksi heidän työetiikkansa kieltää heitä ottamasta varsinaisesti kantaa tuoteideoiden kaupalliseen arvoon. Mutta jos kysymys esitetään asiamiehelle niin, että painotetaan turhan innokkaasti oletettua kaupallista arvoa, saattaa tämä painaa vaakakupissa tarpeeksi ja keksijälle suositellaan patenttihakemuksen jättämistä sekä kotimaassa että ulkomailla!

Keksijän oma työkokemus on luonnollisesti ratkaiseva tekijä onnistuneessa patentinhaussa ja lisenssimyynnissä, kuten myös start up -yritysten projekteissa. Monet yksityiset keksijät ovat oppineet paljon hyväksi koetun yritys-erehdys -menetelmän kautta. Alan koulutus ja jäsenyys keksijäyhdistyksessä voivat antaa arvokasta tukea esimerkiksi muiden jäsenten kokemuksista. ELY-keskukset voivat nykyään antaa myös yksityisille henkilöille neuvoja tuoteideoiden jalostamiseen liittyvissä kysymyksissä. Toinen lähestymistapa on pyytää alan konsulttitoimistolta neutraalia arviota idean kaupallistamisen mahdollisuuksista tai erityisesti patentointiin liittyvistä seikoista.

Patentinhaku kotimaassa ei vielä kaada yksityisen henkilön taloudellista asemaa, vaikka patentti tulee aina suhteellisen kalliiksi välipäätöksistä ja vastineista väittelemisen takia. Ulkomaisten hakemusten kustannukset nousevat kuitenkin sellaisiksi, että harvalla yksityisellä henkilöllä on siihen varaa. Koska ulkomaiset hakemukset on syytä jättää niin sanotun prioriteettivuoden sisällä, jotta alkuperäinen hakemuspäivä säilyisi, kotimaisen patenttihakemuksen jättämistä on aina syytä harkita hyvin tarkkaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *