iMac Kolmas Versio – Parempi Kuin Imac 2?

Viisi raikasta makua, mansikka, mustikka, mandariini, lime ja rypäle. Kevään suosikkimaut jäätelökioskilla? – Ei vaan Macintosh-kauppiaalla.

Neljän kuukauden ikäinen iMac sai värikästä seuraa kun tammikuisilla MacWorld-messuilla Steve Jobs marssitti esiin peräti viisi raikkaan väristä uutta iMaciä. Sävyjen nimet ovat hedelmäisiä ja marjaisia, mutta Applen logosta tuttuja. Vain keltainen jäi puuttumaan. Ehkä sopivaa nimeä oli vaikea keksiä tai sitten se jätettiin odottelemaan kesän aurinkoisia päiviä. 

Väriä lukuunottamatta uudet mallit ovat alkuperäisen iMacin kaltaisia. Samalla tavalla pyöreitä, pystyperäisiä ja läpikuultavia. Näppäimistö on siro, pienikokoinen ja keskusyksikön värinen. Siinä on oikea numeronäppäimistö, mutta nuolinäppäimet on samalla tavalla rivissä kuin uudessa PowerBookissa. Näppäimistä puuttuu Delete-näppäin ja näppäimistön kallistuskulmaa ei voi säätää. Applen suomenkielisestä näppäimistöstä ei löydy vieläkään Internetin käyttäjälle tuikitärkeää “@”-merkkiä.

Miuku toki läytyy näppäinyhdistelmällä, mutta vasta-alkajien iloksi sen kuvan olisi aivan hyvinnoinut painaa näppäimen hattuunkin. 

iMacin hiiri on pyöreä ja aikuisen käteen liian pieni. Jotkut sanovat tottuvansa siihen, mutta useimmat hankkivat paremmin käteen sopivan hiiren muiden valmistajien valikoimista. Hiiressä on edelleen yksi nappi, vaikka Mac OS 8:n kohdevalikoita olisi helpompi käyttää PC-tyylin kaksinappisella hiirellä. 

Näyttö on 15-tuumainen ja siihen saadaan korkeintaan 1024 x 768 pisteen tarkkuus. Kuva on terävä, vaikka suurin tarkkuus tekeekin kovin pienet pisteet tämän kokoiselle putkelle. 

Pieniä virityksiä kopan sisään

Kopan sisäänkin on toki tehty pieniä virityksiä. iMacin PowerPC G3 -prosessorin kellotaajuutta on nostettu himpun verran eli 233 megahertsistä 266:een. Kiintolevy on IDE-liitäntäinen ja kasvanut neljästä kuuteen gigatavuun. Näytönohjain on varsinkin pelikäytössä reippaampaa mallia ja näyttömuistia on 3D-grafiikan kiihdyttämisen tarpeisiin vakiona täydet kuusi megatavua. CD-asema on nopeudeltaan 24-kertainen ja samantyyppinen kuin PowerBookeissa on totuttu näkemään. Lasten käsissä tavallisella kelkalla varustettu CD-asema olisi ollut huomattavasti helpompi ja kestävämpi. 

iMacin tultia markkinoille, varsinainen jymy-yllätys oli miltei kaikkien Macintoshista tuttujen liitäntöjen puuttuminen. iMacissä ei ole ADB-, SCSI- eikä sarjaporttia lainkaan. iMacin oikeassa kupeessa olevan luukun takaa löytyy sisäänrakennetun 56k-modeemin liitin ja sekä 10 että 100 Mbps verkkoon sopiva Ethernet-liitin. Kaikki oheislaitteiden liitännät korvaa kaksi USB-liitintä. 

USB on yleiskäyttöinen ja tehokas sarjaväylä. Sen teoreettinen nopeus on 12 Mbps eli moninverroin korkeampi kuin ADB-väylän tai Geoport-sarjaportin nopeus. USB-väylään voi liittää 127 oheislaitetta ilman SCSI-väylän kaltaisia terminointi- ja numerointisotkuja eikä konetta edes tarvitse sammuttaa niiden kytkemistä tai irrottamista varten. Laitteet voi ketjuttaa toisiinsa tai sitten kytkeä useampia USB-liitäntöjä tarjoviin keskittimiin. 

Kankean alun jälkeen USB-laitteita on alkanut rivakasti ilmaantua markkinoille ja jopa suomalaisten jälleenmyyjien valikoimiin. Tarjolla on levykeasemia, USB-keskittimiä, näppäimistöjä, hiiriä, peliohjaimia, tulostimia, kuvanlukijoita ja digitaalikameroita. Valikoima ei ole vielä suuri, mutta kasvaa nopeasti (katso iMac vinkit, sivu 34). Vanhat ADB-laitteet ja suojauslukotkin saadaan käyttöön iMate-sovittimen avulla (katso Macmaailma 2/99, sivu 13). 

Pelkkää edistystä eivät iMacin uudet versiot edusta. Vanhaan malliin verrattuna puuttumaan jää infrapunaliitäntä. Suurta merkitystä sillä ei ole, sillä Macintosh-yhteensopivia IrDA-laitteita ei montaa tarjolla ole. USB-liitännät iMacissä on entisellään. Jos vaan värit sopii toisiinsa, kaikki viime syksyisille iMaceille suunnitellut oheislaitteet toimivat myös kevätmallien kanssa. 

Vaikka yhteensopivuudessa ei ongelmia ole, oheislaitteiden valmistajat eivät ole yksimielisen ihastuneita Jobsin värikkääseen katraaseen. Monet USB-laitteiden valmistajat ehtivät innostua iMacin väreistä ja rakentelivat bondinsinisiä kuoria omiin laitteisiinsakin.

Nyt kuuden eri värisen oheislaitteen tarjoaminen tyylitietoiselle iMacin ostajalle on melkoinen haaste. 

Oma maa mustikka

Uusista väreistä iMacin ostajien suosikeiksi on noussut rypäle ja mustikka. Hillityt sinisen sävyt tuntuvat miellyttävät ainakin kaamosaikaan suomalaisen silmää. Bondi-sininen iMac on ainakin toistaiseksi edelleen myynnissä ja tonnin toista uusia malleja halvemmalla. Ostopäätöksen perusteena onkin väri ja hinta. Koneiden teknisillä eroilla ei suurta merkitystä ole. 

Veikkauksia tulevan kesän muotiväriksi? Miten olisi Nokian 6110 -puhelimen tapaan katselusuunnasta riippuen kameleonttina väriään vaihtava iMac. 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *